[ TAUSTAA ][ TULOKSIA ][ SUKUTAULU ][ A-PENTUE ] Kafka alias Harami, Kaffe, Kahva, Café Aroma, Nilkki, Musta Ameena Kafkan malttamaton luonne tuli esiin jo synnytyksessä. Ennen kuin poltot olivat ehtineet kunnolla alkaa, oli Kafka jo tulossa takajalka edellä. Sitä pientä tassua sitten ihmeteltiinkin kalvojen puhjettua kokonaiset kolme varttia, ennen kuin toinen tassu tuli näkyviin ja loput pennusta seurasi pian perässä. Hämmästykseksemme hyvin elävälle - joskin hieman tokkuraiselle - pennulle alettiin pian sovittelemaan työnimeä. Vaihtoehtoina olivat Jack Sparrow ja Harami, mutta päädyimmekin nimeämään Kafkan Nummelan ponitalli-sarjan pikimustan hevosen mukaan (joskin myöhemmin löysimme syntymästä paljonkin kafkamaisia piirteitä). Olimme varanneet vaalealle urokselle samasta kirjasarjasta nimeä Husaari, mutta eipä niitä vaaleita sitten tullutkaan. Kafka oli Hasinan ohella alusta asti pentueen äänekkäin ja kärsimättömin yksilö. Se oli myöskin ensimmäinen, joka oivalsi valkoisen liikkuvan rievun olevan oiva saalis ja riepotettava. Kafka oli alusta asti vahva ehdokas Hollantiin lähtijäksi, mutta valinnan osuessa punaiseen velipoikaan, jäivät kumpikin musta uros Suomeen ja tulevien omistajiensa ensimmäisiksi salukeiksi. Kafka asuu Joensuussa Siljan ja espanjalaisen rescue-pystykorvan, Samin, kanssa. Kafka on harrastanut varsin maltillisesti, mutta menestys on ollut tasaista. ~ Hyde Tiedän että on kliseistä sanoa “koirani on persoona”, mutta Kafkasta on todellakin pakko sanoa: “Kafka on persoona.” Kafkaa kuvastaa nimensä mukaisesti kafkamainen dekadentti viileys, toisaalta zenmäinen tyyneys ja avopuolisoani lainaten “vihikoiramainen surumielisyys”. Toisinaan Kafka kärsii puolalaisen kaimansa tavoin eksistentiaalisesta ahdistuksesta saavuttaen kuitenkin lopulta omasta mielestään henkisesti korkeimman tason ja sulkee muun maailman ulkopuolelleen. Kafka meditoi makuuhuoneen petroolinsinisessä nojatuolissa, joka ei ollut alunperin tarkoitettu koirille. Tuoli saapui lapsuudenkodistani Joensuuhun Kafkan ollessa noin puolivuotias, ja kun sitä siirrettiin eteisestä olohuoneeseen, Kafka hyppäsi kesken kaiken kyytiin ja otti mukavan asennon. Loppu on arvattavissa. Pentuna Kafka oli hirveä. Tai no - aivan ensimmäisinä päivinä se oli vielä ihan miellyttävä. Pian Kafka löysi kuitenkin äänensä (jonka maine onkin jo kiirinyt ympäri maata) ja kamalat ajat alkoivat. Pentuoppaiden “kun pentu vikisee, ole vain huomioimatta niin se lopettaa” paljastui Kafkan kohdalla huuhaaksi pidäteltyäni hermojani useana päivänä useita tunteja. Ei hätää, ajattelin. Ainahan voin opettaa ei-sanan ja ottaa kurinpidolliset metodit kunnolla käyttöön! Epäusko ja -toivo valtasi mielen, kun aloin pikkuhiljaa sisäistää totuuden. Kafka ei ole hiljainen koira. (Tähän väliin ajattelin lisätä kappaleen “Kafka and the time to destroy” ja “Onko normaalia kun koira ei ole vielä 10kk ikäisenä sisäsiisti?” mutta tyydyn toteamaan Kafkan tuhonneen:
.. sekä vapaaehtoinen mielikuvaharjoitus siitä, kun kello on sunnuntaiaamuna 6 ja heräät omituiseen kolahdukseen. Nouset katsomaan ja Kafka siirtyy zenin tyyneydeltä tarpeiltaan. Haet puoliunessa vessapaperia, keräät kikkareet ja viet ne pönttöön. Vetäessäsi pönttöä havaitset outoa kolinaa. Seuraavaksi löydät itsesi kaivamassa ulosteisia kiviä kumihanskoin vessanpöntön pohjalta ja mietit “miksi hankin tämän koiran?” Kafkalla oli siis tapana syödä kiviä kunnes ensimmäinen talvi saapui ja vei mieltymyksen mennessään.) Kafkan äänirepertuaari ylittää todellakin koiranomistajan villeimmätkin kuvitelmat - joskin käyttötiheys on - onneksi - vähentynyt nyt iän myötä. Salukin luonnekuvauksissa esiintyvät adjektiivit “pidättyväinen” ja “herkkä” eivät päde Kafkaan. Kafka ei kiinny lujasti vain omistajaansa - Kafka tervehtii riemusta reveten kaikkia, jotka sen huomioivat ja kiintyy kaikkiin - myös satunnaisiin ohikulkijoihin. Kafka luo surumielisen ulinan niille kaikille menetetyille ystäville, jotka lenkillä ohitamme tai jotka koirapuiston portin taakse jäävät. Kafka haluaa tutustua pilkkijöihin; pilkkijät eivät valitettavasti ole vielä ilmentäneet haluaan tutustua heitä parhaimmillaan 50 metriä jäällä seuraavaan mustaan, iloisesti loikkivaan salukieläimeen. Henkilökohtaisen tilan käsite on vieras - Kafka ei välitä, jos sen päälle menee istumaan, jos sen naamaa vääntelee hullunkuriseen muotoon, jos sen nostaa syliin jalat kohti taivasta tai jos sen vääntää merimiessolmuun. Kafka ei ota myöskään huomioon muiden henkilökohtaista tilaa vaan työntyy viereen, päälle ja väliin - oli vastaanotto mitä tahansa. Kafka ei pelkää mitään. Tämän olen kokenut positiivisena puolena - minuahan varoiteltiin muinoin että salukista tulee helposti arka. Kafka ei pelkää uudenvuoden raketteja, ei vihaisia koiria, ei lempeitä koiria, ei äänekkäitä koneita, ei imuria, ei yhtäkkiä katolta putoavaa lunta, ei hevosia eikä Suuria Muinaisia. Valitettavasti ei myöskään kurinpalautusta. Kafkalla ja luilla on hankala keskinäinen suhde. Avopuolisoni käyttää termiä “hätäpiilotus”. Kafka ei siis tiedä, mitä tekee saamallaan luulla, joten ainut vaihtoehto roikottaa sitä suussa kuin sikaria ja haahuilla ympäriinsä. Paras vaihtoehto on piilottaa oma luu ja varastaa Samin luu jos mahdollista. Näin ahneella Kafkalla on molemmat. Ja mitä ahneuteen tulee, Kafka on ajan trendin mukaisesti kunnostautunut ekologisuudessa dyykkaamalla roskiksia ja esittämällä halunsa ruveta vegaaniksi varastamalla linssipaketteja, soijarouhepusseja ja seitanjauhoja, levittämällä ne lattialle ja maistelemalla niitä. Kafkalla on myös empaattinen puolensa. Kun ystäväni saluki oli meillä hoidossa ja poti koti-ikävää, meni Kafka sen viereen, laskeutui makuulle huokaisten syvään ja laittoi tassun kaverin tassun päälle ikään kuin sanoen “hei älä itke, huomenna pääset kotiin!” Kafka osoittaa hoivaavaa puoltaan myös lempipehmoleluaan Hämistä kohtaan (tosin hämis suolistettiin ennen kuin lempeä suhde alkoi..) Kafka tulee syliin lämmittämään, kun huomaa että palelen ja jaksaa olla vieressä hiljaa kun itken. Kafka tuo arkeen rutkasti huumoria, ja parisuhderiidatkin on pakko lopettaa, kun Sami rummuttaa hännällään patteria kuin shamaani ja “Vainooja pimeydestä” saapuu makuuhuoneesta etujalat meloen - aivan kuin Kafka yllättyisi joka kerta siitä, että ihmisväki istuu sohvalla kuten aina iltaisin. Kafka, tuo velociraptorin näköinen otus, on tuonut elämääni enemmän naurua, huumoria ja mielipuolisia tilanteita kuin olisin voinut ikinä odottaa. Kiitos Hydelle ja Sanjalle kaikesta tuesta ja ystävyydestä - Nilkki on mainio. ~ Silja Maastojuoksutuloksia 2012 05.05. 2012 Iitti, Suomi-Cup - 240 p. + 236 p. = 476 p., sij. 1/7, SA, CVM-12 ~ VIDEO (finaali 120 fps) 07.07. 2012 Tampere KV, SSaK:n maastomestaruus - 248 p. + 233 p. = 481 p., sij. 3/22, SA ~ VIDEO AE - VIDEO FIN 2011 Salukiurosten Suomi-Cup-listauksen 2. 22.05. 2011 Jyväskylä, Derby - 257 p. + 244 p. = 501 p., sij. 2/9, SERT 02.07. 2011 Kymenlaakso, SSaK:n maastomestaruus - 248 p., sij. 2/12, SERT ~ VIDEO 09.07. 2011 Tampere KV, Pohjoismaiden maastomestaruus - 240 p. + 234 p. = 474 p., sij. 1/14, SERT, CACIL, PMM-11, FI KVA-m 10.09. 2011 Nilsiä - 248 p. + 255 p. = 503 p., sij. 1/12, SA 2010 Salukiurosten Suomi-Cup-listauksen 5. 09.05. 2010 Kankaanpää, Äitienpäivämaastot - 234 p. + 246 p. = 497 p., sij. 3/16, SA ~ VIDEO 13.05 2010 Kajaani - 248 p. + 269 p. = 517 p., sij. 1/8, SERT 22.05. 2010 Hyvinkää - 206 p., sij. 7/11 20.06. 2010 Mustiala, SSAK:n maastomestaruus - 183 p., sij. 17/20 14.08. 2010 Mustiala KV - 219 p + 243 p. = 462 p., sij. 1/20, SERT, CACIL 11.09. 2010 Nilsiä - 233 p. + 247 p. = 480 p., sij. 3/9, SA Näyttelytuloksia [ Klikkaa tapahtumaa niin saat esiin lisätietoja ] 2010 15.08. 2010 Mustiala, SVKL Club Show (epävirallinen) - Marianne Holm - KÄY-2 KP 2009 07.06. 2009 Helsinki, Saluki Show - Meike De Haney - JUN-3 21.11. 2009 Jyväskylä KV - Ewa Stolarska - NUO EH
|