Ljubushka Udatchnik Borzois Venäjänvinttikoira, narttu FIN25793/08 S. 5.12.2006 Black & brindle Kasvattaja: Evelyne & Ueli Kistler, Sveitsi Omistaja: Sanja Kuusela & Kristiina Ahola Sijainti: Kolho TgAA-testattu 11/09: TgAA-negatiivinen DM-testattu 09/10: Kantaja

Kuva: Sanja Kuusela (yläpalkin kuva: -"-)

[ TAUSTAA ][ KUVIA ][ TULOKSIA ][ SUKUTAULU ]

Luumu

alias Luumupuska, Lupu, Lusmu, Luumu-Päärynä Kirsikkatomaatti, Nössö-Riitta II, Luumis, Lurzum/Burzum, Pikkuorava, Jättiläisluumu, Evill-Devill-Llama, Pikku-Aasi, Pulmu, Plommon, Lupi-Lupi, Luru

2003 loppuvuodesta - Rutjan saavuttua talouteen - jatkoin haaveilua venäjänvinttikoiranartusta. Mieleeni oli jäänyt 2002 Harjavallan maastoissa näkemäni kaunis, tricolour uros, Jelnik Barzoi de Norois. Aloin etsimään tämän koirian sukulaisia ja löysinkin välittömästi venäläisen kasvattajan (Borzoi Romanovs) sivuilta kuvagallerian ja de Norois-kennelin historiaa. Kuvat vakuuttivat minut siitä, että tällaisen koiran vielä tahtoisin: Liioittelematon turkki, kauniit vinttikoiran linjat ja vahva käyttökoiran tausta. Yhdessä sivuston kuvista oli Udatchnik-kasvatteja, joiden sanottiin pohjautuvat de Norois-linjoihin. Pikaisen googlen käytön jälkeen minulla oli kasvattajan yhteystiedot, mutta meni vielä reilu kuukausi, ennen kuin uskalsin laittaa kasvattajalle mailia ja kysyä minkälaisia nämä koirat oikeasti ovat.

2005 alkuvuodesta lähtien kirjoittelimme Evelynen kanssa usein, välillä ihan vain kysyäksemme kuulumisia. Hänen lähettämiensä kuvien perusteella ihastuin erityisesti mustamaskiseen tricolour narttuun, Udatchnik Gorinkaan (Ewgenij Udatchnik x Joloschka barzoi de Norois), josta varasin pennun. Evelyne kutsui minut Sveitsin Borzoiklubin erikoisnäyttelyyn samana syksynä, mutta matka siirtyi seuraavaan vuoteen. 2006 syyskuussa pakkasin reppuni ja matkustin vihdoin Sveitsiin katsomaan paikallisia borzoita ja erityisesti Evelynen kasvatteja. Kirjoitin matkastani artikkelin vinttikoiralehteen.

Sveitsissä ollessani pentuvaraukseni varmistui ja kotiin palattuani sainkin pian kuulla Gorinkan juoksun alkaneen. 5.12.06 klo 10.30 sain puhelun Dutzishusista: "Tyttösi on syntynyt". Tästä alkoi yhdeksän kuukauden varsinainen odotusaika. Sovimme, että haen Ljubushkan syyskuussa 2007 Sveitsistä, jotta se voisi osallistua erikoisnäyttelyyn, jota tuomaroi venäläinen rodun asiantuntija ja metsästyskoetuomari Marina Orlowa.

Syyskuussa 2007 matkustimme Hyden kanssa Sveitsiin tutustumaan itse maahan, sekä uuteen koiraamme. Luumu osoittautui fiksuksi, mutta hyvin jääräpäiseksi eläimeksi, jolle suomenkielen ja uuden nimen oppiminen tapahtui hetkessä. Istuminen käskystä on tuttua koko Udatchnikin laumalle, maahanmeno ja tassun antaminenkin alkoivat sujua mallikkaasti.

Luumu on iloinen, ystävällinen, ja avoin. Alun ajoittainen ujous oli selkeästi ohimenevä vaihe ja suojatun elämän perua, sillä kotiuduttuaan täysin Luumu on osoittautunut olevansa kaikkea muuta kuin hiljainen nössykkä. Ääntään neiti ei juurikaan käytä, mutta riehuminen on välillä sitä luokkaa, että heikompaa hirvittää. Eikä Luumu myöskään arastele tehdä hyvin suoraan tuttavuutta vieraiden koirien kanssa. Jopa niin röyhkeästi, että monet kammoksuvat alkuun isoa mustaa heiluhäntää. Hihnassa kulkeminenkin sujuu jo ihan kuin olisi pidempäänkin asiaa harrastanut. Vieraat koirat kiinnostavat paljon ja Luumu on vakuuttunut, että vaikka ne voi rähjätä, ovat ne varmaan pohjimmiltaan ihan kivoja.

Kotimatka sujui lentoboksiin tottumattomalta alkumatkan pahoinvoinnin jälkeen ihan hyvin ja sekä uusi omistaja että koira olivat hyvin helpottuneita koneen vihdoin laskeutuessa Suomen kamaralle. Uuteen kotiin sopeutuminen on mennyt vaivattomasti, vaikka aluksi muu lauma ei tulokasta juuri noteerannutkaan. Muutamassa viikossa Luumun onnistui hurmata myös Igor, jonka kanssa niillä on omat leikkinsä pihalla. Mutta vain silloin kun muut eivät ole näkemässä.. Igorhan ei leiki, jos joku tuijottaa. Ameenan kanssa Luumulainen kävi muutaman kerran viikossa kaksistaan pellolla ja rannalla kirmaamassa, näiltä likoilta ei vauhtia puutu. Kotioloissa alkuu paras kaveri oli Rutja, jonka kanssa Luumu paini päivittäin, niin ulkona, kuin omistajien ja Lessin kauhuksi ja kiusaksi, myös sisällä.

Rutjan äkillinen poismeno toukokuussa 2008, tapahtui muutama viikko Ameenan pentujen syntymän jälkeen. Luumu oli pennuista alusta asti hyvin kiinnostunut ja hoiti niitä aina kun Ameenan silmä vältti. Tästä läheisestä hoitosuhteesta kotiin jäi kasvamaan Hasina, joka on osaltaan korvannut Rutjan tuoman leikkikaverin menetyksen. Kimblen palattua synnyinkotiinsa Luumun perhe oli koossa. Yhä edelleen se putsaa huolella molempien "tyttäriensä" silmät ja korvat, niiden makoillessa autaina Luumun vieressä.

Luumun kanssa harrastaminen on jäänyt vähiin. Meille tullessaan se ei ollut nähnytkään viehettä ja ensimmäinen vuosi meni viettiä herätellessä. Luumu on käynyt kaksissa maastokisoissa, mutta tulokset eivät ole olleet järin vakuuttavia ;) Olin jo aikeissa luovuttaa koko homman, mutta yllättäen 3,5 vuoden kypsässä iässä Luumu on juossut ratatreeneissä ihan lupaavasti. Ehkä se vielä joskus kisaakin jossain, tai sitten ei. Näyttelyt eivät ole minun juttuni, vaikka Luumu ei varmasti vastustaisi ajatusta kehässä pyörimisestä.

Lupi-Upi on kiltti koira, varustettu suurella sydämellä, huumorintajulla sekä pitkällä pinnalla. Luonnostaan tottelevainen metsästäjä, joka harhautuu aika ajoin polulta suurempiin seikkailuihin. ~ Sanja

>> Marraskuu 2007

>> Huhtikuu 2008

Näyttelytuloksia

2011

22.1. 2011 Turku KV - Cristophe Coppel - AVO EH

2010

17.7. 2010 Helsinki, R10 Kartano Weekend - Elvira V. Romanenkova - AVO EH

2008

7.6. 2008 Helsinki, Borzoiklubin erikoisnäyttely - Jelena Kruus - NUO EH

2007

15.9. 2007 Ueberstorf, Sveitsi, Borzoiden erikoisnäyttely - Marina Orlowa - JUN ERI, JUK-2