Sevastian Venäjänvinttikoira, uros FI60963/10, RKF 2756503 S. 11.6.2010 Sable & white (grizzle parti) Kasvattaja: Tatyana Akimova, Venäjä Omistajat: Erja & Joni Vehkasalo, Sanja Kuusela Sijainti: Heinola Sydänultra 12/11: sivuääni kuuluu, ei merkkejä vajaatoiminnasta Silmätarkastustulos 11/11: Ei perinnöllisiä silmäsairauksia

Kuva: Sanja Kuusela (yläpalkin kuva: -"-)

[ TAUSTAA ][ TULOKSIA ][ SUKUTAULU ]

Seva

alias Sevanaattori, Seva Sakuna, Pontus, Severi, Sepetius, Jalmari-Kalmari

Koira jota ei pitänyt tulla. Rotu, sukupuoli ja ajoitus oli kaikkea muuta kuin suunniteltu. Elin toivossa, että saisin vielä venäjänvinttikoirauroksen, kunhan vain sopiva sattuisi syntymään joskus hamassa tulevaisuudessa.

Eräänä elokuun iltana käymäni puhelinkeskustelu - Luumun kasvattajan soittaessa minulle yli puolen vuoden hiljaiselon jälkeen - oli näin ollen hieman yllättävä. Pikaisten kuulumisten vaihdon jälkeen Evelyne sanoi kuulleensa minun menettäneen Igorin keväällä ja samaan hengenvetoon hän kertoi varanneensa neljä pentua Venäjällä syntyneestä borzoipentueesta. Yksi uroksista olisi minun. Häkellyin. Mietin pikaisesti tapoja kieltäytyä kohteliaasti.. Evelyne keskeytti ajatuksenjuoksuni ja pyysi katsomaan ensin vanhempien ja pentujen kuvat ja päättämään sitten.

Menimme Hyden kanssa nettiin ihmettelemään asiaa ja jo ensimmäisistä kuvista huomion varasti grizzle-valkoinen uros, jonka totesimme olevan uskomattoman kaunis ollakseen venakon pentu. Sevastian hurmasi ilmeellään välittömästi. Valitettavasti kyseinen pentu oli jo varattu. Kohtalo tai sattuma kuitenkin puuttui peliin ja kahden päivän päästä sain viestin, että Sevastian ei menekään Sveitsiin Corinnelle, vaan hän ottaa black&tan-värisisen uroksen, joten saisin Sevastianin, mikäli haluaisin. Siinä vaiheessa Ei-vaihtoehto oli jo poissuljettu. Meille tulisi pentu.

Tuontirulijanssi oli tuttu vuosien takaa, tällä kertaa vain päätin lähteä itse hakemaan pennun Suomeen junalla. Reissu sujui hermoilustani ja Moskovan painajaismaisesta liikenteestä huolimatta loppujen lopuksi hyvin ja saavuin suunnitellusti takaisin Lahteen 10.10.2010 kahden pennun kanssa. Mukana tuli myös Sevan sisko, Skatiya, jonka piti muuttaa uuteen kotiinsa (ja kotimaahansa) myöhemmin.

Rautatieasemalla Sevaa ahdisti. Sen jälkeen sitä ei ole niin paljoa jännittänytkään, kun panta ei ole enää uusi ja kamala asia. Kotiutuminen sujui vaivatta ja sisarukset kulkevat sujuvasti lenkeillä, metsissä, salukien leikeissä ja autossa mukana. Olin odottanut, että Luumu olisi pennuista kiinnostunut, mutta se tuntuu vähät välittävän niistä ja huomioi ne lähinnä laiskanlaisesti häntää heilauttamalla ja antaen pentujen hyppiä päällensä reagoimatta asiaan mitenkään.

Seva. En keksinyt sille nimeä. Severnaatio, iloinen jämerä karvakurmitsa. ~ Sanja

Näyttelytuloksia

2010

27.11. 2010 Tampere (pentunäyttely) - Harto Stockmari - 5 kk - 7 kk - 1, KP, ROP-pentu

"Urosmainen kokonaisuus, pitkä jalo pää. Hyvä kaula. Normaalisti kehittynyt runko. Rodunomaisesti kulmautunut. Korkea häntä. Miellyttävä käytös. Vielä hyvin pentumaiset liikkeet."