Kasvattajasta:

 

Lapsesta saakka olen elänyt eläinten ja erityisesti koirien keskellä. Kun muutin pois kotoa pystyin myös ottamaan viimein lapsesta saakka ihailemani salukin, Julian. Toivoinkin pystyväni alkamaan kasvattamaan rotua, sillä se on aina kiehtonut minua suuresti. Juliaa en ikävä kyllä kyennyt käyttämään jalostukseen ikinä vakavan kohtutulehduksen takia ja se jouduttiin steriloimaan.

Satuimme tutustumaan Julian kanssa pieneen punaiseen faaraokoirapoikaan ja rakastuimme molemmat palavasti! Toukokuussa 2004 pieni faaraokoiratyttö Ruu saapui kotiimme ja perheeseemme pohjoisesta. Pian tämä koira sekä rotu valloittivat minut täysin ja pyrin keskittymään elämään faaraokoirien ihmeellisessä maailmassa.

Tällä hetkellä kotiamme rikastuttavat kaksi faaraokoiranarttua: FIN EST MVA Northgate´s Ray of Sunshine eli Ruu ja Xemxija Clueless at Pareesa eli Ella . Lisätietoja, kuvia ja tuloksia löytyy linkkien takaa tyttöjen omilta sivuilta.

Kennelnimeni sain heinäkuussa 2003. Pareesa on muinaista persian kieltä ja tarkoittaa "kuin keijukainen". Hain kennelnimeni alunperin salukeja ajatellen, sillä saluki juoksemassa, loikkimassa ja kiitämässä niityllä antaa kovin eteerisen ja yliluonnollisen vaikutelman; kuin keijukainen! Faaraokoira ei kenties anna aivan yhtä eteeristä vaikutusta, mutta sen katseessa on sitä ajatonta mystiikkaa ja sen ulkonäkö muistuttaa meitä muinaisaikojen eläinjumalista.

Olen Suomen Kennelliiton, Suomen Vinttikoiraliiton, Suomen faaraokoirat ja ibizanpodencot ry:n, Ruotsin Faaraokoirakerhon, Helsingin vinttikoirakerhon sekä Suomen Koirankasvattajat ry:n jäsen. Olen allekirjoittanut Suomen Kennelliiton kasvattajasitoumuksen sekä kuulun rotukerhomme hallitukseen ja jalostustoimikuntaan.

 

Periaatteistani:

Suunnittelen jokaisen pentueen huolella ja tulevaisuutta ajatellen. Pyrin saamaan kasvattamistani koirista senlaatuisia, että ottaisin itsekin mielelläni sellaisen koiran kotiini perheeni keskelle. Lisäksi pyrin välttämään liian läheistä siitosta muutenkin jo tiukasti linjatussa rodussa.

Jokaista pentuetta suunnitellessa tulisi tähdätä myös siihen, että koira on aina ensimmäiseksi perheenjäsen ja vasta sen jälkeen näyttelykoira tai juoksija.
Pennun ja aikuisen koiran tulee ennen kaikkea olla terve fyysisesti ja psyykkisesti. Kaunis ulkonäkö ja pitkät tittelirivit ovat aina vain hyvää plussaa päälle! Hyvän luonteen ja terveyden merkitys korostuu juuri siinä että koiran ulkonäöstä on sille ”hyötyä” kenties kymmenenä päivänä vuodesta, mutta omistajan täytyy elää koiransa kanssa 365 päivää vuodessa.

Vinttikoirat ovat yleisesti hyvin terveitä koiria, mutta tulee pitää mielessä että vähiten tutkitulta rodulta löytyy aina vähiten vikoja! Siksi pidän tärkeänä selvittää, tutkia ja myös testata koirieni luonnetta sekä terveyttä.
Olen vakaasti myös sitä mieltä että on mahdollista löytää koira jossa kaikki ominaisuudet "natsaavat", vaikka joutuisin jättämään oman koirani käyttämättä jalostukseen. Kennelsokeus on luultavasti pahinta, mitä yksikään kasvattaja voi rodullensa tehdä!

Nämä ovat ne periaatteet, joiden takana pyrin seisomaan. Tarkoitukseni on kasvattaa terveitä, hyväluonteisia sekä kauniita koiria, jotka sopeutuvat aivan yhtä hyvin niin sohvalle, näyttelykehään kuin juoksuradallekin.