Päivi Nurmi Karhinkulma 55, 12240, Hikiä, Finland e-mail: nurmipaivi@hotmail.com

 

Miksi sloughi?

 

Sloughi on rotu, jota olin aina ihaillut koirakirjoista, mutta jota en ollut koskaan nähnyt "elävänä". Vielä vanhempieni luona asuessani en saanut omaa vinttikoiraa, vaan vasta omaan vuokrakämppään muutettuani oli ajankohtaista ryhtyä suunnittelemaan oman koiran hankintaa. Siinä vaiheessa ajattelin lähinnä galgoa, salukia tai whippetiä. Kuinka ollakaan, kohtalo puuttui peliin kun huomasin Vinttikoira-lehdestä ilmoituksen tulevista sloughipennuista. Soitin Pia ja Hannu Puomilalle Vihtiin kysyäkseni enemmän sloughirodusta. Erityisesti olin kiinnostunut niiden luonteesta, monet koirakirjat kun kuvaavat niitä hyvin pidättyväisiksi tai jopa epäluuloisiksi luonteeltaan. Puomilat kutsuivat minut katsomaan sloughejansa, ja sille tielle jäin! Ensimmäinen sloughi jonka näin, oli Pekko, of Golden-West Harlem, ja se oli aivan ihana! Samalla tutustuin myös Tiriin ja Kustaaseen, Hulkah'iin, Jukkaan ja Jaakkoon. Koirien ihana luonne ja kuvan kaunis olemus ja liikunta tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Kun vierailuni aikana vielä Tiri painoi päänsä polvilleni ja katsoi minua tummilla silmillään oli valinta selvä: minä haluan sloughin!

 

Keskustelimme samalla pentueesta, joka oli tulossa Ruotsiin Pian of Golden West Hannahille Eva ja Anders Hildorssonin Syringa-kenneliin. Hannah lähti tekemään pennut Ruotsiin, koska pennuille oli siellä valmiiksi ostajia, ja Eva oli todella ihastunut Hannahiin. Evalle pentueesta jäikin Syringa Hope "Greta". Hannah oli jo Suomessa keinosiemennetty Ghali Shi'Rayanilla, johon Pia oli ihastunut nähdessään sen Maailmannäyttelyssä Suomessa -98. Ghali asustaa Amerikassa Shi'Rayan-kennelissä ja on yhdistelmä saksalais-hollantilais-ranskalais-linjoja.

 

Toukokuussa -99 Hannahille syntyi 9 ihanaa pentua, osa brindlejä ja osa hiekanvärisiä. Olin aikaisemmin vakuuttunut, että haluan hiekanvärisen uroksen, kunnes Pia alkoi juttelemaan mukavannäköisestä brindlestä uroksesta..tällä välin olin ottanut yhteyttä Evaan kysyäkseni minkälaisia pentuja oli syntynyt ja olisiko minulla mahdollisuuksia ryhtyä sloughin omistamaksi..lopputulos oli kyllä! Lähdimme pentujen hakumatkalle Skoklosterin näyttelyn yhteydessä heinäkuun lopulla -99. Olimme perillä perjantai-iltana ja pennut tulivat paikalle sunnuntai-iltana..kyllä odottavan aika on pitkä! Jessen mukana tuli sisko Syringa Harmony "Hertha" Anna-Mari Rönkölle Vantaalle. Nyt on sitten 4 vuotta ihmetelty vinttikoiran sielunelämää...

 

Ajatus oli, että hankin koiran ensisijaisesti seurakseni, ja ehkä olisi kiva käydä kerran näyttelyissä, sillä halusin ryhtyä harrastamaan koirani kanssa..Jesse sitten ylittikin odotukset - tuloksena useita ROP-voittoja, yksi RYP-5 sijoitus sekä muutamat "ykköset". Nyt kokeillaan juoksupuolta sekä käydään mielenkiintoisissa näyttelyissä.

 

Jessen mukana tuli lähdettyä vinttikoiraharrastukseen mukaan ja nyt seurattuani muitakin vinttikoirarotuja lähempää, olen tullut siihen tulokseen, ettei sloughi (tai toinen omistamani rotu galgo) ole sen kummempia kuin muutkaan vinttikoirat…vaikka ne ovat alkukantaisia rotuja ne eivät ole puolivillejä tms. vaan koiria siinä missä muutkin..joitakin luonne-eroja tietysti on, ja tietysti isojakin eroja voi olla saman rodun sisällä (kuten missä tahansa muussa rodussa). Olen tavannut lähestulkoon kaikki Suomessa asustavat sloughit ja osan ruotsalaisia, ja ne ovat kaikki todella hienoluonteisia.

 

Tulevaisuudessa siintää ajatus toisesta sloughista, kuka tietää...