"Liikkeiden, kudosten hienolaatuisuuden ja lihasten kuivuuden ansiosta yleisvaikutelma on hyvin linjakas ja hyvin tyylikäs. Hienostunut ja ylväs, silti erittäin kiintynyt omistajaansa, jota puolustaa tarpeen vaatiessa. Hyvä metsästysvaisto, kestää pitkäaikaista rasitusta; viihtyy yhtälailla sisätiloissa ja on mukavuudenhaluinen." (Ote sloughin rotumääritelmästä.)
Sloughin luonteen sanotaan muistuttavan paljon sen serkun, salukin luonnetta. Se on itsenäinen ja aikuisena pidättyväinen vieraita kohtaan, kiintyen silti syvästi omaan perheeseensä. Sloughi sopii hyvin myös lapsiperheeseen, kunhan se saa olla rauhassa niin halutessaan.
Nuorena, n. 6 kk - 2 vuotiaina sloughit voivat olla aika vilkkaita ja täynnä energiaa. Riittävällä liikunnalla (n. 2-3 h/pv) ja aktivoinnilla tästäkin selviää. Turvallisessa paikassa (metsät, pellot kaukana autoteistä ja koirapuistot) vapaana juokseminen auttaa kuluttamaan ylimääräistä energiaa. Siinä 2 - 3-vuotta täyttäessään ne selvästi rauhoittuvat. Yksinolo päivän aikana onnistuu, kunhan siihen totutetaan pennusta alkaen lyhyitä aikoja kerrallaan. Auttaa paljon, jos sloughilla on seuraa toisesta koirasta. Aikuisena sloughi on rauhallinen, satunnaisia leikkituokioita lukuunottamatta, eikä sille tarvitse jatkuvasti keksiä tekemistä.
Sloughi sopii myös hyvin yhteen muiden rotujen kanssa. Vanhemmillani on kaukasianpaimenkoira, ja ne tulevat hyvin toimeen keskenään. Ujon liehuva valkoinen häntä taitaa tosin muistuttaa viehettä, sillä sitä täytyy välillä käydä kiskomassa..Ujo ei ole siitä moksiskaan…Jotkut sloughiurokset eivät välttämättä ole samalla aaltopituudella muiden urosten kanssa. Sloughi ei kuitenkaan yleensä koskaan aloita tappelua, vaan lähtee mieluummin karkuun!
Pennusta pitäen sloughi kannattaa totuttaa monenlaisiin ihmisiin, kulkuvälineisiin, paikkoihin jne. Tästä on hyötyä, jos aikoo harrastaa koiransa kanssa esim. näyttelyitä tai juoksukilpailuja.
Sloughille sopii omistajaksi ja palvelijaksi kärsivällinen ihminen, joka arvostaa sen kauneutta ja ylpeää luonnetta. Palveluskoiraa haluavalle sloughi ei sovi, ja vaikka sen voi kouluttaa siinä missä muutkin rodut, siltä on kuitenkin turha odottaa täyttä tottelevaisuutta. Sitä on siis turha yrittää kutsua takaisin kesken kiihkeimmän pupujahdin.
Sloughi ei mielestäni sovi kovakouraiselle ihmiselle, joka haluaa näyttää "kuka talossa määrää". Sloughi kyllä alistuu, mutta ei enää halua olla kanssasi missään tekemisissä. Se alkaa inhoamaan ja pelkäämään sitä pahoinpitelevää ihmistä. Tietysti sloughillakin täytyy olla rajat mitä se saa tehdä ja mitä ei, mutta yleensä tiukka kielto riittää torumiseen.
Koska sloughin karvapeite on melko ohut, voi syksyllä tuulisilla, kosteilla ilmoilla ja kovemmilla pakkasilla pitää takkia. Sloughin turkki on vaivaton hitaa, silloin tällöin harjaus pehmeällä harjalla tai kumisualla riittää, sekä tarvittaessa pesu.
Teksti: Pia Puomila
Eurooppalaiset tutkimusretkeilijät, jotka 1800-luvun lopulla matkustelivat lisääntyvin joukoin myös Pohjois-Afrikassa, tutustuivat tähän asti tarkoin suljettuna olleeseen arabialaiseen maailmaan ja toivat mukanaan ensimmäiset tiedot sloughista, Pohjois-Afrikan vinttikoirasta. Yksityiskohtaisimmat kuvaukset antoi ranskalainen kenraali Daumas Saharaa käsittelevissä kirjoissaan. Hän kuvaa sloughin beduiinin jalona, ylhäisenä metsästystoverina, joka saa osakseen mitä huomaavaisinta kohtelua. Se nukkuu teltassa isäntänsä vieressä, se suojataan peitoilla kylmyyttä vastaan, koristellaan kaulapannalla ja taikakaluilla, se saa parhaan ruoan ja se pääsee isäntänsä mukaan vierailuille. Sloughia pidetään korkeassa arvossa, koska se tuo metsästämällä lihaa perheelleen ja sen elämän päättyessä sitä itketään ja surraan.
Sloughin olemus kuvastaa viisautta ja jaloutta, sen tavat ylhäisyyttä ja ylpeyttä. Tämän jalon vinttikoiran arvossapito on ikivanhaa. Metsästäminen vinttikoiran kanssa on vuosituhansia vanha perinne. Sloughista löytyy tietoja aina faaraoiden ajoilta asti. Jo egyptiläisissä muistomerkkien kuvissa ajalta 1500 eKr. on piirroksia metsästävistä lyhytkarvaisista, riippukorvaisista vinttikoirista, jotka tulivat Pohjois-Afrikasta vaeltelevien arabialaisten kanssa.
Vielä tänä päivänä sloughi on Pohjois-Afrikassa arvokas ja kallis koirarotu. Ratsuhevosen ja kamelin rinnalla se on beduiinin arvokkainta omaisuutta. Sloughia käytetään metsästettäessä. Ne ovat tottuneet istumaan satulassa ratsastajan edessä ja hyppäämään alas laukkaavan hevosen selästä riistan perään saadakseen saaliin isännälleen.
Etenevä sivilisaatio ja uusi metsästyslaki ovat rajoittaneet sloughin elinehtoja tämänpäivän Pohjois-Afrikassa. Suurien seikkien ja heidän sloughikasvatuksensa aika on siellä ohi. Kuitenkin maa on laaja ja kiintymys sloughia kohtaan syvälle juurtunut. Siellä, mistä uudet liikenneväylät ovat kaukana, sloughiperinne jatkuu yhä. Sen, että eurooppalaiset etsivät aitoja slougheja Pohjois-Afrikassa, pitäisi varmasti johtaa rodun hyvään perustuntemukseen.
Pitkään sloughi oli harvinaisuus Euroopassa, mutta nyt rodulla on suuri kannattajajoukko. Slougheja on alati kasvavin luvuin mukana näyttelyissä ja juoksukilpailuissa.
Sloughi on itämainen vinttikoira aidoimmillaan. Se on rakenteeltaan neliömäinen ja korkeajalkainen. Sillä on suorat täsmälliset linjat, vahva luusto, syvä rintakehä ja esillä olevat sarvennaiset. Suonet ja jänteet erottuvat hyvin. Koira on kuiva kuin arabialainen täysverihevonen. Sen kauneutta voidaan sanoa neitseelliseksi. Sloughin ilme on surumielinen ja sen tummareunaisten silmien katse tunkeutuu syvälle. Tunnustettuja värejä on kolme: hiekanvärinen(vaaleasta hiekanväristä punaisenruskeaan), tiikerinjuovikas ja hiekanvärinen mustalla manttelilla. Säkäkorkeuden tulisi olla uroksella 66-72 cm ja nartulla 61-68 cm.
Sloughit ovat terverakenteisia. Huolimatta hienosta ja jalosta ulkonäöstään ne ovat voimakkaita ja sitkeitä. Ne tottuvat helposti erilaisiin sääolosuhteisiin. Niissä yhdistyy elinvoimaisuus, tehokkuus ja vaistojen varmuus. Sloughilta odotetaan taitavuutta, reaktionopeutta, itsenäisyyttä ja kestävyyttä. Ne ovatkin rohkeita ja itsevarmoja, varsinkin urokset, jotka kaipaavat enemmän ohjausta kuin nartut. Omaa perhettään ja ystäviä kohtaan sloughit ovat luotettavia ja rakastavia, mutta vieraita kohtaan pidättyväisiä. Lapsia kohtaan ne ovat yleensä kärsivällisiä ja lempeitä. Sloughit ovat hyvin tunteellisia ja ne reagoivat herkästi eri äänensävyihin. Jos niitä torutaan, ne loukkaantuvat syvästi.
Julkaistu kirjoittajan luvalla. Julkaistu aiemmin Helsingin vinttikoirakerhon vuosikirjassa vuodelta 1992.